maanantai 24. kesäkuuta 2013

Juhannukset oli ja meni...

Eikä oikein poikennut normaalista. Pyhiä oli vain enemmän, eli isäntäkin oli kotona eikä töissä.
Vipeltäjä oli/on edelleen huomiseen asti isänsä kanssa mökkeilemässä. Ja tämä rauhallisuus on ihan kauheeta :D Tästä pitäisi osata nauttia, mutta koko aika jotenkin kaipaa sitä vilinää ympärille. Mutta sitten kun sitä on, niin kaipaa hiljaisuutta. Koskaan ei ole hyvä!

Käytiin me isännän kanssa perjantaina katsomassa kokkoa. Siintä voisin laittaa tähän alas kuvan. Se oli tosiaankin pettymys. Luulin, että siellä olisi iso kokko järvessä! Mutta hyvinkin pieni ja aika kaukana. Pöh ja pah. Mutta samalla huomattiin isännän kanssa, että siihen rantaan oli avattu uusi ravintola josta saa kaikenlaista hyvää ruokaa. Niin täytyy käydä testaamassa joku päivä tässä kesällä :)

Siellä se oli mitättömän kokoinen kokko :D
Tänään oli mukava päivä, kun rakas ystäväni halusi tulla käymään kylässä viettämään kanssani aikaa. Toi elokuvan ja salmiakkia <3 tullessaan. Katsoimme yhdessä elokuvan nimeltään, mitä odottaa kun odotat. Se oli yllättävän hauska! Naurettiin monessa kohdassa. Ihanaa ihanaa, kun voi vaan nauttia täysillä ajasta ystävän kanssa. Sitten meillä oli tarkoitus lähteä käymään laiturilla vähän istuskelemassa. Se jäi hyvin lyhyeen se oleminen siellä, nimittäin rantakäärme ei lähtenyt millään laiturilta pois! Yritin lähentyy sitä ja tömistellä, mutta ei. Se tipahti kyllä veteen, mutta tuli samantien takaisin siihen, mistä lähti. HYI! Vihaaaaan käärmeitä, olkoon sitten tuollaisia ei myrkyllisiä, mutta silti.

Siinä se on ja möllöttää. Kippuralla oleva on muovinen.
Alkaa pikkaisen jo jännittämään. Ylihuomenna on kauan odotettu 4D ultra. Iiiik, onko kaikki varmasti hyvin ja kumpaa sukupuolta siellä masussa edustetaan ;) Keksittiin nimi pojalle, jos hän poika on. Se jääköön vielä salaisuudeksi, koska varmaa ei vielä ole. Mutta ainakin nyt on yksi nimi, joka miellyttää minua ja isäntää. Tytölle nimi oli jo valmiina ennen kuin olin raskaanakaan. Ja jos nyytti on tyttö, niin silloin se nimi varmasti tulee hänelle :) Ja eihän sitä tiedä jos sitten joskus saadaankin tyttö, niin annetaan se nimi sitten. Mutta onneksi nyt on edes yksi nimi pojalle, joka miellyttää molempia! Siitä nimestä varmasti tulee keskusteltua enemmän sitten keskiviikon jälkeen. Vipeltäjä menee enolle hoitoon siksi aikaa ja siitä hän tykkää. Koska enolla saa pelata pleikkarilla, kotona sellaista ei oo eikääää tuu :D Ainut millä vipeltäjä saa pelata on tämä tietokone. Sieltä yleensä aukasen pikku kakkosen pelit hänelle. Niitä jaksaa sen puoli tuntia korkeintaan pelata.

Me ollaan otettu muuten koira. Suomenpystykorva nimeltään Jesse. Ihan mahottoman ihana persoona on kyllä hän. Ja vielä niin kova menemään, kun on pieni vielä. Ei siis vuottakaan ole täyttänyt. Meillä oli myös hetken aikaa kissa nimeltä Vili. Mutta sen jouduin antamaan pois, kun allergia meni niin pahaksi. Koko ajan jouduin tirskumaan, silmät vuoti ja kurkkua kutitti. Ja se kisu olis ollut mielellään kooko aja sylissä. Mutta Vili sai hyvän kodin maalta. Ei tullut ollenkaan pahaa mieltä sen lähdöstä. Ja minulle laitellaan välillä kuviakin, miten Vilillä menee. Jessen mies halusi siksi, kun tarvitsee metsälle jonkun kaveriksi. Tarkoitus on siitä koirasta saada hirvikoira tai sitten lintukoira. Riippuu kuulemma siitä, mitä se koira itse haluaa käydä tekemään. Sen tuo syksy tullessaan. Eli mies on syksyt metällä ja mie koitan jaksaa lapsien kanssa kotona. Edes jotenkin järjissäni :D

Jesse silloin iiiihan pikkuisena <3
Jesse nykyisessä koossa :)
Siinä Vili kun vielä oli meillä <3

Mutta nyt nauttimaan, hmmm "nauttimaan" tästä hiljaisuudesta ja omasta ajasta. Isäntä kun on pihalla maalaamassa seinää veljensä kanssa. Pakkohan senkin on jonku tehä, ku mie en niit maaleja mee nuuhkimaan tai kiipeemään mihinkään telineille. Telineille isäntä ei minuu päästäisikään. Palaan viimeistään ultran jälkeen kertomaan kuulumisia.

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Herätetään blogi henkiin :D

On siitä aikaa, kun olen viimeksi jotain kirjoitellut. Isäntä muistutteli, että olenkos kirjoitellut blogiini. Olin ihan unohtanut koko paikan.
Siis miun elämässä on tapahtunut vaikka ja mitä. Ensinnäkin valmistuin tuossa toukokuun viimoisena päivänä koulusta, eli minusta tuli lähihoitaja hyvillä papereilla :) Se on ollut aina minun haaveeni ja nyt se haave toteutui. Töissä en vielä ole, koska niin ihanasti meille on tulossa perheenlisäystä <3 Nyt olen rv 23+0. Aika on mennyt hurjan nopeasti. Töitä oli kyllä tiedossa, mutta en voinut niitä vaarallisuuden vuoksi ottaa vastaan. Ajattelin sitten lomailla vipeltäjän kanssa tämä kesä ja nauttia vain. Vipeltäjä kun lähtee tuossa elokuussa eskariin, siiis eskariin..mihin tämä aika on mennyt??? Vasta hän oli ihan pikkuinen poika :`)
Nyt jos muistais, niin kirjoittelisi enemmän ajatuksiani tänne. Isäntä on kiireinen, kun meillä alkoi tuossa kuukaus sitten talon maalaus. Tässä talossa riittää pintaa.

Eli tuossa meidän taloa edestä päin. Tuleva maali on vihertävää ja sitten tulee tumma sokkeli. Laitan kuvaa, kun maalaukset on tehty :) Tulee varmasti ihan uudenlainen.

Voisin myös laittaa kuvaa meidän tulevasta nyytistä, kutsutaan häntä vaikka sellaisella nimellä.

Siinä kuvaa np-ultrasta, rv 11+1


Hän oli vielä silloin kovin pieni ja miulla oli vahvana tyttöolo. Nyytti vastasi viikkojaan ja kaikki oli kaikinpuolin oikein hienosti.

Siinä on kuvaa rakenneultrasta <3 Poikalupaus saatiin, mutta edelleen vahva tyttöolo ;)

Nyt meillä on aika 4d-ultraan ens viikon keskiviikkona, eli 26.6. ja silloin ainakin selviää ihan varmasti kumpaa sukupuolta nyytti edustaa. Rakenneultrassa oli niin tyly tätäi ultraamassa, että ei oikein jäänyt mitenkään hyvä fiilis. Teki kaiken niin nopeasti, eikä mielestäni katsonut kaikkia tarkasti. Antoi poikalupauksen, mutta sanoi että tämä on vain veikkaus. Hänen mielestä siellä välissä jotain uloketta oli. Minä en nähnyt siellä mitään, koska hän ei kuvaa suurentanut meille. Jäi vähän tyhmä fiilis. Vaikka toki tärkeempää on katsoa, että vauvalla kaikki hyvin. Mutta kun siihenkään ei uhrannut paljoa aikaa :/ Mutta toivottavasti keskiviikkona on hyvä kokemus ja varmasti saadaan paljon kuvia pikkuisesta. Sekä myös se dvd, että voi katsella nyyttiä kotona <3

Mie oon kaiken ostanut jo nyytille valmiiksi, muutamia pieniä vaatteita ostan vielä :) Ihanaa, kun ei tarvitse sressata kaikista tavaroista. Niitä kävin keräilemään hyvissä ajoin! Minun äitini kovasti odottaa/toivoo tyttöä ja jotenkin häen kanssaan on tosi vaikea olla. Koska jos ja kun tämä vauva on poika, niin mites sitten. Hänelle olisi niin tärkeää päästä ostamaan mekkoja. No joo, toki itsekin elmään tytön halaun..jos ei nyt niin joskus.. Mutta sitä ei voi päättää kumpainen sieltä tulee, minulle se lapsi on yhtä rakas <3 Ja toivottavasti minun ja mieheni lapset eivät jää tähän. On ollut ainakin puhetta vielä yhdestä...tai no jopa kahdesta :D Eihän sitä koskaan tiedä.. Tilaa meillä ainakin on ;)




lauantai 5. marraskuuta 2011

Huomenta vaan jokaiselle tasapuolisesti!

Tuli joitain ajatuksia päähän heti herättyäni ja pitää päästä ne johonkin purkamaan. Tosiaan kirjoitan tätä itse itselleni, joten jos minun elämässä ei tapahdu mitään järisyttävää, niin ei silloin täälläkään kirjoituksissa oikein mitään jännittävää ole. Haluan kirjoittaa vaan asioita jotka ovat totta ja elettyä elämää. Iloineen ja suruineen, jännityksineen ja kauhuineen. ;)
Silloin kun saisin nukkua, niin joku lintu oli toista mieltä. Tuli hakkaamaan räystäitä ja sitä ihmettä kun nousin katsomaan, niin eihän se uni enään silmiin tule. Tekisivät ne pesänsä johonkin muualle, kun taloon :D
Minä olen muuten sellainen ihminen, että stressaan kaikesta ihan älyttömän paljon. Jo nyt alan stressaamaan tulevasta lääkelaskukokeesta, joka on vasta 14. päivä tätä kuuta. Se on sellainen koe, joka pitää päästä virheettömästi läpi ja sitähän uusitaan niin kauan, että se menee läpi. Näyttöä ei pääse antamaan harjoittelupaikassa, jos on jotain rästissä. Hirmuiset paineet tuosta asiasta itsellä. Olen aina ollut matikassa huono, vitosen oppilas peruskoulussa. Näihin lääkelaskuihin olen joutunut panostamaan paljon, että osaisin/ymmärtäisin ne. Mielestäni jotenkin ne tajuan ja mahdollisuus olisi päästä kokeesta läpi, mutta helposti teen pieniä pilkku virheitä. No, minun pitää tulevalla viikolla vaan ahkerasti laskee ja laskee, että varmasti osaisin :)


Aamukahvia nautiskellen kirjoittelen ja katselen samalla tuota pientä lampea, joka sijaitsee vähän matkan päässä. Tyyntä on ja hämärää. Aurinko ei siis paista. Sykysy jotenkin menisi, jos edes se aurinko paistaisi. Sitten kaikki näyttäis kauniimmalta. :) Tässä aamusella olen miettinyt, mitä me tänään syötäisiin. Isäntä otti eilen hirvenlihaa sulamaan, joten siitä on vissiin tarkoitus jonkunmoinen paisti tänään tehdä. Mietin vain, että mitä siihen laittaisi lisukkeeksi. Pitäisikö ihan perus perunamuussi tehdä, vaiko kukkakaalimuussi. Mutta nythän on viikonloppu, joten hmm...perunalla mennään :)

Tällaiset olivat maisemat aamusella
Joo, tänään siis tosiaan pitäisi alkaa vaihtamaan niitä talvirenkaita, kohan isäntä joskus palaisi metsästä takaisin kotiin. Mitäköhän siitäkin tulee :D Varmaan menetän hermoni useaan kertaan, kun enhän minä osaa ;) Ja jippii, huomenna aamupäivästä saan vipeltäjän takaisin luokseni ja hiljaisuus loppuu, Meno alkaa olemaan kovaa ja ääntä riittää. Isäntäkin on jo kysellyt, että miten vipeltäjällä on mennyt ja milloin hän tulee takaisin luoksemme. Olemme varmaan vaan niin tottuneita siihen, että meidän talossa ääntä riittää ja muutenkin ei niin rauhallista elämää. Ollaan toki nautittu näistä hetkistä, kun saadaan ihan kahdestaakin aikaa viettää. Ne hetket jotenkin auttaa jaksamaan silloin, kun meille tulee vaikemapaa. Parisuhde on kuin vuoristorata, välillä tullaan kovaa ja korkealta, välillä mennään tasaisesti ja hiljaa :)


Tällainen teksti voi joistakin tuntua niiiiiiiin tylsältä ja turhalta liirumlaarumila, mutta tämä on minun elämää tässä ja nyt! :) Ja jotenkin tulee hyvä olo, kun olen saanut taas kirjoittaa ajatukset johonkin ylös.

torstai 3. marraskuuta 2011

Sumuista aamua...


Kyllä vaan niin kovasti odotan lumien tulevan. On jotenkin niin kovin synkkää ja harmaata. En ole yhtään syksy ihmisiä, vihaan syksyä :D Tänään taas sai jännityksellä ajella autoa, kun eteen ei meinannut nähdä.


On ollut ihmeen rauhallista, kun vipeltäjä on isällään. Lähti keskiviikkona ja tulee vasta sunnuntaina. Normaalisti isällään hän on joka toinen viikonloppu. Mutta hyvähän se on, että isä joskus pitää lastansa enemmän. Mutta kuitenkin tämä rauhallisuus ei vaan oikein sovi minulle. Tunne on, että jotain puuttuu. Olen niin tottunut elämään ja olemaan oman rakkaan vipeltäjän kanssa.


Isäntä on kova metsästämään. Viime vuonna hän sai kaadettua karhun ja tänä vuonna vielä metsässä juoksee joka viikonloppu, kun pari hirveä saa kaataa. Mutta onhan siinä itselle jotain positiivista, minä saan kaikessa rauhassa aamulla herätä ja juoda aamukahvin ;) Mutta kyllä sitä joskus kaipais, että voisi isännän kanssa vapaana herätä yhdessä ja olla vaan. No sen aika on sitten, kun hirvet on saanut kaadettua. Ja kuitenkin minusta on hienoa, että hän on löytänyt itselleen sellaisen harrastuksen josta tykkää. Tuntuu, että metsään kun se lähtee, niin kotiin tulee ihan eri ihmisenä...tarkoitan positiivisesti :D


Tänä viikonloppuna on tarkoitus vaihtaa toiseen autoon, eli sillä jolla minä joudun ajamaan ni talvirenkaat. Kun koskaan ei tiedä, vaikka aamusella olisi tiet jo jäässä. Taidan suorittaa sen renkaiden vaihdon ihan itse, kun koskaan en ole sitä tehnyt ja kaikkee pitää elämässä kokeilla. Tarkotus olisi myös pestä molempien autot, mutta se auton peseminenkin on minulle ihan uusi juttu :D En ole siis hirveesti tehnyt noita ns. miesten hommia, mutta nykyisessä elämässä, niin ei me erotella mikä homma on kenekin hommaa ja minusta se on vain hyvä juttu.


Olen muutan eilisetä vielä ihan haltioissani :) Näin suloisen pienen vauvelin, kun vipeltäjän serkkua tuotiin minulle näytille. On ne pikkuiset vaavelit vaan niin sulosii.. kohan ne ei oo omia ;D Eiii, kyllä minä vielä toisen ja vaikka kolmannenkin lapsen haluan, mutta niiden aika ei ole vielää. Ensiksi käyn koulun loppuun (toivottavasti pääsen kaikista tenteistä läpi/näytöistä) ja sitten voi vasta käydä harkitsemaan lisää lapsia.


Mutta näihin sanoihin päätän tämän höpötykseni ja kaivaudun peittojen alle lämpimään hetkeksi..nauttimaan tästä hiljaisuudesta, joka vaan tuntuu oudolta...


Isännän viime vuonna ampuma karhu :)

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Kaikkee sitä on elämässä kokeiltava....

Oon usein vieraillut lukemassa erilaisia blogeja ja tullut ajatus siitä, että itsekin kirjoittaisin. Olen ollut joskus kova tyttö kirjoittelemaan päiväkirjaa, mutta se on nyt jäänyt. Ajatukseni ja höpinäni haluaisin kuitenkin johonkin kirjoittaa ylös, niin ajattelin testata tätä paikkaa. :)


Olen "ahkera" opiskelija, opiskelen lähihoitajaksi. Lähihoitaja minusta pitäisi tulla vuonna 2013 keväällä. Se on ollut minun haaveni/unelmani koko pienen elämäni. Haluan tehdä ihmisten lähellä töitä ja auttaa heitä. Olen luonteeltani avulias ja kuuntelen mielellään asioita, kuin asioita. Helppoa tuo koulunkäynti ei ole, mutta kyllä se (toivottavasti) joskus palkitsee! :)


Odotan innolla jo joulua. Tykkään joulusta, koska silloin tunnen rauhoittuvani. On kaunista ja rauhaisaa. Olen tänän vuonna ajoissa liikkellä, eli joulukortit on jo kirjotettu ja muutama lahja ostettu. Olen aina vihannut sitä kiirettä ja hösellystä just ennen joulua, joten ajattelin viisastua ja aloittaa valmistelut hyvissä ajoin.


Olen alottanut myös n. puolisen vuotta sitten karppauksen. En kyllä tosiaan ole mikään hullu karppaaja, vaan ihan asiallisesti sitä toteutan. Syön niin, että on koko aika hyvä olo itsensä kanssa. Viikonloppuisin sitten olen ns. antanut luvan itselleni syödä vähän miten sattu ja sitä mikä tuntuu maistuvan. Tietysti välillä viikonloppuisin tulee syötyä samallalailla, kuin viikollakin. On tässä vielä toinenkin hyvä juttu, tulee tehtyä paljon enemmän hyviä ruokia ja sovellettua kaikenlaista. Ihan uudenlaisia makuelämyksiä :) Tänään valmistin sellaista jauheliha-kukkakaalimuhennos laatikkoa, ol hyvää! Ai niin, olen kokenut aikamoisen järkytyksen tänään. Syötyäni jo yhden mandariinin ja aloittaakseni toisen syömistä, huomasin siellä olevan aika helvetisti matoja! Siinä samassa lähti loputkin siinä satsissa olevat roskiin, ja lentämällä lähtikin! :D